Asioita joita rakastan Japanissa, osa 1
Temppeleitä.
Suitsukkeen tuoksu, arvokkuuden tuntu, selittämättömyys. Vieraat rituaalit, kuten veden heittäminen tiettyjen patsaiden päälle, jotta päästäisiin henkien suosioon.
En tiedä, onko se heräävää uskonnollisuutta tai ateistin eskapismia. Se saattaa olla myös pelkästään syvää maallista nautintoa arkkitehtuurista, puutarhoista ja vanhoista esineistä. Mutta kun taputtaa kahdesti käsiään, kumartaa kahdesti ja lausuu toiveensa, tuntuu siltä että jokin saattaa oikeasti herätä kuuntelemaan. Ja on hyvä kumartaa vielä kerran.
Takseja.
Kohteliaan muodollisia taksikuskeja, joilla on päässä koppalakki, käsissä valkoiset hansikkaat ja joiden autojen penkeissä on pitsisomisteet.
On jotenkin lohduttavaa, että oven avatessa voi tietää mitä vastassa on.
Vuoria.
Horisonttia, jossa tylsimmänkin lähiön yllä hohtavat vuoret taivasta vasten. Läheltä katsoen ne näyttävät kulmikkaalta vihreältä pumpulilta, mutta kauempaa katsottuna niiden väri on erisävyisiä sinisiä. Yksi hetki kuitenkin on, jolloin minäkin inhoan vuoria. Nimittäin pyörän selässä, alamäen muuttuessa vaivihkaa alkavaksi ylämäeksi, josta tietää tuskan olevan vasta edessä.
Jalkakäytäviä.
Vuorilta tuleva vesi solisee niiden vieressä omassa kujassaan. Kasvit kurottelevat kävelijöiden puolelle ja pyyhkivät pyöräilijän jalkoja. Hämähäkki on kutonut seittinsä jalkakäytävän yli, enkä tiedä johtuuko se siitä, että hämähäkki on niin nopea työssään, vai siitä, ettei kukaan ole kulkenut tiellä aikoihin.
Esineiden kunnioittamista.
Kaikki ojennetaan kaksin käsin ja asetellaan paikalleen huolellisesti millilleen. Teetä ei ole kohteliasta juoda teekupin kasvojen kohdalta. Tämä kaikki kulminoitui teeseremoniaan, jonka demonstraation pääsin Kiotossa näkemään. Siinä jokaisella liikkeellä oli merkityksensä, niistä jokainen oli kuin tanssia.
Seuraavalla reissullani tahtoisin päästä osallistumaan oikeaan, pidempään teeseremonian.
Roskakori
Lapsellisuutta.
Monet länsimaissa lapsellisena koetut asiat eivät tunnu olevan sitä Japanissa yhtä vahvasti. Metrossa harmaantuneet pukumiehet tappavat aikaa pelaamalla mobiilipelejä tai lukemalla mangaa. Aikuisten kännyköissä saattaa killua kymmenittäin avaimenperiä. Jokaiselle asialle on söpö maskottihahmonsa (kuten kuvassa oleva Kamakuran raitiovaunun oma maskotti).
Koen paljon luontevammaksi pukeutua Japanissa röyhelösukkiin ja rusetteihin kuin kotona Suomessa.
Tatamilattioita.
Pehmeä tatami on jalkojen alla kuin elegantti kokolattiamatto, mutta sen punoksissa on käsityö ja kunnioitus. Jokin niissä saa vaistomaisesti noukkimaan pois pienimmätkin pikkukiviroskat ja kävelemään rauhallisemmin, äänettömästi sipsuttaen.
Eikä ole parempaa lume-unilääkettä kuin saada nukahtaa tatamille avatulla futon-patjalla, painavan peiton alla.
Lue lisää
Vinkkejä Japaniin matkustamiseen, kulttuurishokkiin ja kaikkeen siltä väliltä
—Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!