Menovinkki: Helsinki Cine Aasia 14.–17.3.

(Blogipostaus tehty yhteistyössä Helsinki Cine Aasian kanssa.)Aasialaisen elokuvan ystäviä hemmotellaan Helsingissä, kun Helsinki Cine Aasia valtaa 14.–17.3. Korjaamo Kinon, Kino Reginan ja Orionin. Ohjelmistossa on 18 elokuvaa Kiinasta, Mongoliasta, Vietnamista, Thaimaasta, Filippiineiltä, Indonesiasta, Etelä-Koreasta, Japanista ja Hongkongista.Sain yhteistyössä elokuvafestivaalin kanssa valita ohjelmistosta muutaman elokuvan katsottavakseni etukäteen.Tässä siis muutama ohjelmistovinkki! 

Beautiful Days

Ohjaaja: Jéro Yun뷰티풀 데이즈2018, 104 min, K12, Etelä-Korea/Ranska

Viime vuonna Busanin kansainväliset elokuvafestivaalit avannut korealais-ranskalainen draama Beautiful Days kuvaa kivuliaita perhesuhteita. Pohjois-Kiinassa kasvanut Zhenchen on nähnyt äitinsä viimeksi lapsena. Sairastuessaan Zhenchenin isä kaivaa viimein esiin pojan äidin yhteystiedot ja Zhenchen lähtee Etelä-Koreaan äitinsä jäljille.Visuaalisesti näyttävässä draamassa on paljon hiljaisuuksia. Se kun ei sanota mitään, sanoo paljon. Aluksi etäiseltä tuntuva tarina kuoriutuu kerros kerrokselta koskettavaksi kertomukseksi, josta on vaikeaa puhua. Kovia kokenut äiti on Pohjois-korealainen loikkari ja kaltoinkohtelusta huolimatta vahva roolimalli.Elokuvan rakennetta leimaa toisto. Vaikeiden asioiden lankakerää on pakko alkaa keriä auki, jotta sukupolvien virheitä ei toistettaisi uudelleen.Kaikkien julmuuksien keskellä on kuitenkin selvää mikä on pahin loukkaus: kieltäytyä syömästä tarjottua ruokaa.> Elokuvan tiedot täällä, näytökset 16.3 ja 17.3. Ennen lauantain näytöstä järjestetään "Koreoiden vuorovaikutus"-keskustelutilaisuus, johon on vapaa pääsy.

Mori, The Artist’s Habitat

Ohjaaja: Shuichi Okitaモリのいる場所2018, 99 min, S, JapaniMori, The Artist’s Habitat kuvaa päivän verran japanilaisen modernin taiteen isoisäksi kutsutun Kumagai Morikazun (1880–1977) elämää. Kumagai ei ole poistunut kotoaan kolmeenkymmeneen vuoteen. Puutarhasta on muodostunut hänen maailmansa, jossa muurahaisen liikkeistä tulee lumoava jännitysnäytelmä. Musiikilla taidokkaasti tuettuihin luontokohtauksiin on helppo eläytyä ja katsojakin uppoutuu tarkkailijaksi.Elokuvan sympaattisimmat kohtaukset käydään taiteilijan ja hänen vaimonsa Hidekon välillä sekä erilaisissa kohtaamisissa vierailijoiden kanssa. Talo pysyy kiireisenä, kun ihmiset tulevat pyytämään taiteilijalta niin mielipidettä lapsen maalaustaidoista kuin valokuvaamaan vuosi toisensa perään sitä, miten Kumagai seuraa puutarhansa hyönteisiä. Katsomisen kehä kiehtoo ja huvittaa. Elokuvakatsoja katsoo, kun taiteilijaa katsova valokuvaaja katsoo muurahaisia katselevaa taiteilijaa.Pinnan alla kuitenkin kuohuu. Uusi ja vanha elävät sopusoinnussa keskenään, yhtä aikaa muuttuen ja pysyvänä. Ollakseen taiteilija on oltava vähän hullu, mutta tässä elokuvassa hulluus on samalla viisasta ja lempeää.Minun silmiini Mori, The Artist’s Habitat tavoittaa kauniin palan japanilaista mielenmaisemaa. Ja saipa se myös vuodattamaan muutaman liikutuksen kyyneleenkin.> Elokuvan tiedot täällä, näytökset 14.3 ja 16.3. Ohjaaja Shuichi Okita saapuu Helsinki Cine Aasian vieraaksi ja osallistuu festivaalin aikana elokuvansa näytöksiin.  

Dare To Stop Us

Ohjaaja: Kazuya Shiraishi止められるか、俺たちを, Japani, 2018, 119 min, K16Dare To Stop Us piirtää ohjaajaksi tahtovan Megumin silmin kuvan poliittisen 60-luvun loppuvuosista, sukupuolirooleista ja elokuvanteosta ohjaaja Koji Wakamatsun alaisuudessa. Wakamatsu tunnetaan japanilaisen elokuvan kauhukakarana, jonka töissä yhdistyvät väkivalta, seksi ja aktivismi, ja jäipä muutama hänen töistään pinku eiga -pehmopornogenren klassikoksi.Elokuvan oikea päähenkilö on Megumi, joka pestautuu Wakamatsun assistentiksi. Hän joutuu luovimaan miehisessä maailmassa, jossa ikkunoista pissataan ristiin kaduille ja entinen yakuza Wakamatsu hiljentää baaritappelut terävällä katseella."On asioita joita on pitänyt jättää taakse. Kuten oma naiseuteni”, Megumi summaa.Elokuvan hahmot perustuvat tositapahtumiin. Dare To Stop Us onkin kaunis ajankuva radikaalista 60-luvun lopusta, Shinjukun tupakansavuisista kuppiloista, naiseudesta ja luovuudesta. Puhumattakaan rakkaudesta liikkuviin kuviin.> Tietoa elokuvasta täällä, näytökset la 16.3. ja su 17.3. Ennen lauantain näytöstä järjestetään taustoittava Näkökulma-keskustelutilaisuus "Japanin 1960–70-lukujen murros kulttuurissa”. 

Blogipostaus tehty yhteistyössä Helsinki Cine Aasian kanssa.

> Festivaalin liput 10 € / kpl, viiden lipun sarjakortti 45 €. Lippuinfoa täällä. Ohjelmisto täällä. Kaikissa elokuvissa on englanninkielinen tekstitys. ---Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation, blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Previous
Previous

Viimeisten viikkojen tunnelmat

Next
Next

10 reissuhaavettani -blogihaaste