Yksin matkustamisen hyvät ja huonot puolet

Kannattaako soolomatka? Mitkä ovat yksin matkustamisen hyvät ja huonot puolet? Kolme eri pituista reissua koettuani, tässä muutama huomio.

+ Näet enemmän

Ensimmäisellä soolomatkallani Singaporeen opin, että yksin matkustaessaan ehtii nähdä paljon enemmän kuin seurassa. Jo ensimmäisenä päivänäni ehdin kierrelläChina Townia, käydä shoppailukatu Orchad Roadilla(ostamassa Uniqlosta hellehousut, sillä reiteni olivat hiertyneet ilkeästi yhteen hameessa helteessä) ja lähteä vielä Marina Bay Sandsin alueelle ja Gardens by the Bay-puistoon. Aikaa ei kulu neuvottelemiseen ja ruokapaikoiksi valitsee helposti ravintoloiden sijaan katuruokapaikkoja (ainakin hawkersien täyttämässä Singaporessa, jossa ravintolat ovat myös hinnoissaan).

Yksin asioista myös selviää nopeammin. En osaa jäädä notkumaan ravintolapöytiin yksikseni, mitä varmasti tekisin, jos olisi juttuseuraa. 

+ Olet vapaa kompromisseista

Voit matkustaa juuri silloin kun haluat ja juuri sinne minne haluat. Herätä juuri niin aikaisin kuin tahdot, syödä juuri sitä mitä tahdot. Jäädä hotellilakanoihin jos tahdot tai kävellä jalkasi rikki aamusta iltaan nähtävyyksiä kiertämällä.

Olen yksin matkustaessani oppinut kuuntelemaan (ja hyväksymään!) temperementtiani. Välillä reissurytmini on niin överi, ettei siihen sulautuvaa seuralaista ole vielä löytynyt, ja välillä taas väsähdän täysin ja laiskottelen huolella. 

+ Opit itsestäsi

Olen oppinut, että jaksan kierrellä uutta kaupunkia yksin korkeintaan viiden päivän verran. Sitten alan kaivata järjestettyä ohjelmaa, kahvittelua puolituttujen kanssa tai mitä tahansa, jossa pääsee juttelemaan muille ihmisille.

Olen myös oppinut, että väärällä aikavyöhykkeellä on helpompi huijata olevansa aamuvirkku, kunhan ei opeta kehoaan heräämään yhtä myöhään kuin Suomessa.Ja niin kliseistä kuin se onkin, kaukaa on helpompi nähdä lähelle. Yksin matkustaessa on aikaa pohdiskelulle. Olen oppinut arvostamaan Suomen arjessa tärkeitä juttuja ja koen samalla arvojeni kirkastuneen.

- Sinulta puuttuu kuvaaja

Tämä kohta nyt on puolivitsillä, mutta puhelimeni on täynnä ylläolevan kaltaisia räpsyjä, joissa poseeraan ties minkä turhan objektin vieressä. Öäähh, minäkin haluan täydellisiä Instagram-kuvia! (Näitä kun kehtaa tunkea korkeintaan Instan storyyn.)Rauhallisissa paikoissa kehtaan askarrella ajastimien kanssa, mutta kyllä se tyhjään poseeraaminen silloinkin vähän hävettää. Vai pitäisikö sittenkin niiden Instagram-poikaystävien puoliskojen hävetä, eikä minun..? 

+ Yksin ei ole yksin

Siellä missä on wifi, siellä on myös kaikki ystävät ja perheenjäsenet.Minulle ulkomailla yksin olo on jopa lähentänyt välejä perheenjäseniin Suomessa. Ja kuinka harvoin sitä tulee Suomessa soiteltua sanoen: ”äiti, arvaa mitä mä näin tänään?" (No joo, tulee sitä välillä, mutta yksin reissatessa teen sitä paljon enemmän!)

+ Helpompi jutella muille

Omat soolomatkani ovat sijoittuneet sellaisiin maihin, joissa usein tunnutaan pitävän etäisyyttä muihin ihmisiin. Yksin matkustaessa on saanut helposti juttuseuraa muista sooloreissaajista, ainakin silloin kun itse kehtaa avata suunsa.

Hostellien yleiset tilat ovat parhaita paikkoja sosialisointiin. Nyrkkisääntönä toimii, että mitä pienempi paikka, sitä helpommin ihmisiin tulee tutustuttua. Paras hostellimeininki oli viime kesänä pikkukaupunki Kurashikissa, jossa oli niin vähän ihmisiä, että kaikki juttelivat kaikkien kanssa.

+ Kohtaamiset

Viimeisenä Osakan iltanani päädyin pienenpieneen kalaravintolaan. Se oli käytännössä vain yksi baaritiski, jonka toisella puolella kokki valmisti annokset. Juttelimme niitä näitä, omasta reissustani ja siitä miten Jay Z oli käynyt asiakkaana tuossa samassa paikassa. Meinasin vuodattaa pari kyyneltä ravintolan suussasulavan herkullisen sashimin vuoksi.

Sitten ravintolan ovi avautui ja sisään tupsahti viisi pukumiestä, jotka mahtuivat juuri ja juuri tuon saman tiskin ääreen. Yksin reissaava nainen oli heille ihmetys, mutta ei pätkääkään ahdistelevassa hengessä. Juttelimme kotimaistamme, vaahtosimme animesta, maistelimme annoksia ristiin.

Tuollaisissa hetkissä sitä miettii, että vaikka kuinka erilaista elämää elettäisiin, ihmisissä on usein enemmän yhdistäviä kuin erottavia tekijöitä. Niinkuin vaikka rakkaus hyvään sashimiin.

+ Opit tyyneyttä ja kantamaan vastuuta

Ajelet väärällä metrolla väärään suuntaan, korjaat suunnan ja jäät pois väärällä pysäkillä. Nälkäkin alkaa kalvaa. On mielenkiintoista tunnistaa itsessään se ärsytys, joka saa välillä mököttämään matkaseuralaiselleen, ja kantaa se itse.

Yksin reissaaminen onkin opettanut todella paljon omien virheiden sietämisestä. Vaikka se saattaa välillä tarkoittaa, että matka Osakasta ihanaan Ujiin muuttuisi tunnin matkasta kolmeen tuntiin, koska jäät neljästi väärällä pysäkillä ja Google maps unohtaa laskea väliasemilla pysähtymiset matka-aikaan.Maailman mittakaavassa aika pieni munaus kuitenkin.

+ Opit paremmaksi päätösten tekijäksi

Opit jämäkkyyttä, kun kaikki pitää tehdä ihan ite. Yksikin reissupäivä pitää sisällään valtavasti erilaisia päätöksiä: missä ja mitä söisi, mitä tekisi, minne menisi... Vaikka porukassa reissaaminen vaatii välillä tylsiä kompromisseja, välillä haluaisi lomailla päätöksenteosta ja myötäillä muita.

Nimimerkillä: edelleen vähän väsyneenä Tokiossa, enkä meinaa keksiä tekemistä. 

- Toisaalta välillä yksin on tosi yksin

Jos ollaan rehellisiä, välillä yksin matkustaminen tuntuu hiljaisuusretriitiltä.Englannin kielessä on osuvasti eroteltu positiivinen yksinolo solitude ja negatiivinen loneliness. Yksin reissaaminen pitää sisällään molempia – enemmän ensimmäistä, mutta myös sitä jälkimmäistä. Haikeus iskee välillä, kun kaveriporukat ovat nauraen menossa alkuillan menoihinsa, vanha pariskunta nojailee toisiinsa kirsikankukkia katsellessaan tai ystävykset parantavat maailmaa kahvikupin yli. Tai sitten se iskee somessa, kun katsot Suomen ihmisiäsi, joiden luona et ole.

Silloin helpottaa WhatsApp-olkapää, mutta sitäkin enemmän kylmä realismi. "Itsehän sä tänne halusit. Ja kohta olet taas Suomessa ja tahdot taas lähteä jonnekin!"

+ Saatat myös voimaantua

Kun sohvaperuna raahaa ylipakattua rinkkaa ympäri Kansaita, mikä aiheuttaa hikeä, hiertymiä ja turhautumisraivoa, voi samalla myös myhäillä itsekseen.Pärjään hienosti yksin!

—Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin storystä, tällä hetkellä seikkaillaan Tokiossa. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!