Japanilaisen kasvisruoan kokkikurssilla Tokiossa

Olen aina haaveillut osaavani kokata japanilaista ruokaa – ja mieluiten kasvipohjaisesti. Niinpä päädyin varaamaan paikan Yukarin vetämältä Airbnb-kokemukselta.

 On lämmin toukokuinen päivä. Ajelen parikymmentä minuuttia lähijunalla Shinjukusta poispäin, hiljaiselle asuinalueelle. Asemalla vastassa on Yukari, jonka kanssa kokkaamme tänään japanilaista ruokaa vegaanisesti.Kotiovella vastassa on hänen herttainen äitinsä. Astun sisään, juomme teet, ja alamme ruoanlaittopuuhiin heidän keittiössään kolmisin.Yukari puhuu sujuvaa englantia, sillä on asunut Kanadassa. Siellä hän on ihastunut siellä vegaaniseen elämäntapaan ja nykyään heidän perheensä keittiössä kokataan ilman eläinperäisiä ainesosia. Kodin ulkopuolella Japanissa ruokavaliota ei kuitenkaan ole aina yhtä helppo toteuttaa. Välillä ravintoloissa syödessään he kertovat joustavansa merenelävien suuntaan, kuten itsekin Japanissa teen.

Tämän päivän vihannekset tulevat luomufarmilta Tokion laitamilta Omasta. On japanilaista pinaattia (komatsuna), hieman rucolalta maistuvaa wasabinaa, shintorina-salaattia ja sinappikaalia.

Vehnästä tehty kurumafu likoaa mausteliemessä ennen kuin se kuivataan, marinoidaan ja friteerataan. 

Porkkanat jätetään al denteksi ja niistä tehdään lisuke yhdessä seesaminsiementen, miso-tahnan ja mausteiden kanssa.

Perinteinen japanilainen mortteli.

Surautamme majoneesin pehmeästä tofusta, sinapista, agave-siirapista ja riisiviini-etikasta.

Japanilaisen keittiön perusmausteisiin kuuluvat soijakastike, viinietikka, misotahna ja makea riisiviini mirin.

Kokojyväriisissä on hieman umeboshia, pikkelöityä Japanin aprikoosia, makua antamassa. Maku on kirpeästä umeboshista huolimatta miellyttävän pehmeä.

Kuramafua friteeroidaan. Olen vähän arka uppopaistamaan asioita kuumassa öljyssä, mutta pitäisi rutinoitua puuhaan. Miten muuten saan Suomessa tyydytettyä tempura-himoni?!

Itadakimasu!

 Syömme hitaasti yhdessä, jutustellen kasvisruoan asemasta japanilaisessa kulttuurissa (vähäinen, ellei buddhalaismunkkien perinteistä ruokavaliota, shōjin ryōria, lasketa) ja matkoistamme.Kaikki on valtavan tuoretta ja hyvää. Friteeratut kuromafut toimivat mahtavasti lihan korvikkeena, seesami-porkkana on ihanaa. Yllätyssuosikiksi muodostuu merilevästä lisämakua saava pinaatti-lisuke, joka on raikasta ja purevan etikkaista. 

Jälkiruoaksi syömme japanilaisella konnyaku-levällä hyytelöityä matchavanukasta punapaputahnan kanssa. 

 Jos kasvisruokakokemuksia vertaillaan, ateria Yukarin ja hänen äitinsä luona on ehdottomasti yksi Japanin maukkaimmista.Kurssin jälkeenkin huomaan reseptien jääneen mieleeni. Kokkailen asuntolan keittiössä lisukesalaattia japaninpinaatista ja merilevästä ja otan misotahnan vakiomausteeksi arkisiin kokkauksiini.Kuramafua ja tofumajoneesia jää silti ikävä! Mutta onneksi sain reseptit mukaani.

> Kokkikurssi 51€/henkilö, varattu Airbnb Experiencen kautta täältä.

Muita ruokajuttuja Japanista:

Japanilaista kasvisruokaa eli buddhalaismunkkien shōjin ryōri

Tokion Aoyama Flower Market – iltapäiväteellä kukkakaupassa

Tokion oudot teemaravintolat: Kawaii Monster Cafe

Pieni kalaravintola Osakan sivukujalla

—Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!