Reissujuttujen en ole koskaan-haaste
Sain Cillamarialta haasteen kirjoittaa reissujen jutuista, jotka ovat jääneet kokematta. Tässä muutama tunnustus!
En ole koskaan lentänyt bisnesluokassa. Tekosyynä käytän sitä, että pelkäisin totuttavani itseni liian hyvään tasoon ja economyyn ahtautuminen alkaisi harmittaa. Todellisuudessa syy on aika paljon simppelimpi – eihän mulla sellaisiin ole varaa!
En ole koskaan käynyt muissa maanosissa kuin Euroopassa ja Aasiassa. Suurin osa matkailuhaaveistani kyllä suuntautuu noille main, mutta toivottavasti tulevaisuudessa pääsen laajentamaan maailmankuvaani! Haaveissa ainakin: Uusi-Seelanti, Australia, Meksiko, Kanada...
En ole koskaan kokenut lomaromanssia. On sitä joskus tullut Tinder-treffeillä käytyä, mutta en ole koskaan ihastunut.
En ole koskaan vuokrannut autoa ulkomailla. Kansainvälinen ajokortti puuttuu ja olen aika ujo kuski. Haluaisin kuitenkin rohkaistua, sillä moneen paikkaan pääsisi helpoiten autolla.
En ole koskaan vuokrannut muuten skootteriakaan. Ainoa Thaimaan saari, jolla niin meinasin muistaa tehdä, oli pelottavan vuoristoinen Koh Chang. Niinpä jänistin. Taiwanin reissullani olin ajatellut vuokraavani skootterin pienellä Green Islandilla, mutta lähtöpäivänä lautat oli peruttu lähistöllä riehuvan taifuunin takia. (Niinpä päädyin luonnonkauniiseen Hualieniin delfiinisafarille ja kansallispuistokierrokselle. Saattoi olla parempi B-suunnitelma, kuin se A!)
En ole koskaan joutunut ulkomailla sairaalaan. Koputan puuta, ettei tarvitse jatkossakaan. Ainoa kerta ulkomaalaisella klinikalla oli täällä Japanissa, kun otin tehosterokotteen Japanin aivokuumetta vastaan. Se ei ole Japaniin reissaavalle välttämätön, mutta Taiwanissa tautia esiintyy enemmän.
En ole koskaan reissannut kaveriporukalla. Matkustan yleensä yksin, senhetkisten kumppanien tai perheenjäsenteni seurassa.
En ole koskaan ollut kännissä kaukomailla. (Ja nyt ei puhuta ruotsinlaivoista tai Tallinnasta...) Saatan ottaa yhden tai jopa olla seitinohuessa pikkusievässä, mutta tykkään jättää sen siihen. Alkoholin välttely on myös todella helppo tapa säästää reissubudjetista – puhumattakaan siitä, että nykyään krapuloista on tullut kauheita. Ja toisaalta taidan olla vähän neuroottinen: edes turvallisessa maassa kännääminen ei tunnu turvalliselta idealta, vaikka salarymanit kuinka nukkuvat humalaansa pois kaduilla.
En ole koskaan ollut aikuisena pakettimatkalla. Ajatus samalla kauhistuttaa (kaikki ne oman lapsuuteni kiljuvat Bamse-clubit...) ja toisaalta hieman kiehtookin. Ai että asuisin vain jossain ja joku hakisi minut aamulla retkille, eikä tarvitsisi itse selvittää, säätää ja kilpailuttaa! Ehkä pitää joskus testata, onko pakettimatkailu yhtä kalkkeutunutta kuin mielikuvissani.
En ole koskaan sukeltanut. Sukellusvälineet ja happipullot aiheuttavat paniikkia ihmiselle, joka hädin tuskin uskaltaa hengittää snorkkelin läpi. Pysyn siis mielelläni pinnassa, kiitos! Snorklailu sen sijaan on ihanaa.
En ole koskaan interreilannut. Moni kaveri reilasi lukion jälkeisenä kesänä, mutta itse keksin reissuharrastukseni myöhempään. Ja sitten reili jotenkin vain jäi tekemättä, kun keksin kaukomatkailun. Mutta miksei sitä lähtisi vaikka jo ensi kesänä Eurooppaa kiertelemään?
Apua, tästähän tuli sellainen fiilis, että en ole vielä mitään ehtinyt tehdä! Mutta onneksi on koko elämä aikaa.
Haastan mukaan Boarding Timen Jennin ja Adventurista-blogin Annakaisan.
—Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!