Postikortteja Japanista: Kodinhoitoa

Postikortteja Hiroshimasta -sarja kertoo vapaaehtoistyöntekijän arjesta mielenterveyskuntoutujien avohoitokodissa. Perustuu tositapahtumiin, tai sitten ei. Nimet muutettu. Kuvassa kiotolainen kolikkopesula. Liittyy löyhähkösti aiheeseen.---

Iltapäivisin mielenterveyskuntoutujien keskuksen ohjelmassa oli erilaisia työpajoja ja pieniä talon töitä. Hoidettiin puutarhaa, käytiin keramiikkapajassa, zumbaopettaja tuli vetämään kevyen pilatestunnin, aromaterapeutti opetti tekemään pihan yrteistä saippuaa, hieman höperö täti (joka saattoi myös olla myös kuntoutuja) opetti tekemään perinteisiä lasinalusia. Minun johdollani tehtiin korvapuusteja, mutta kunnianhimoni ja kielitaitoni eivät riittäneet pomoni toivomiin valokuvaustyöpajoihin.

Iltapäivän ohjelman jälkeen oli vuorossa siivousta - ohjelmanumero, jossa tunsin aina jääväni japanilaisten jalkoihin.

Opin, että suomalaisen rätin, keittiöpyyhkeen ja kylpypyyhkeen lisäksi on olemassa liuta muita: siivouspyyhe, kuivauspyyhe, käsienkuivauspyyhe, helteessä ulkona niskaan heitettävä hienpyyhkimispyyhe sekä sellainen hellepyyhe, jonka sisälle laitettiin pakastimessa kylmennetty geelityyny, joka pitää niskan ihanan viileänä. Puhumattakaan tietysti kylpypyyhkeistä ja pienistä omista henkilökohtaisista pyyhkeistä, joita käytettiin lautasliinana, bussipysäkillä hikisen kaulan kuivaksi taputteluun ja julkisissa vessoissa, joista usein puuttui käsienkuivaukseen tarvittavat välineet.

Siivous kesti vartin, ja siinä ajassa keskus imuroitiin ja pöydät pyyhittiin moneen kertaan. Eteisen matalammalla sijaitseva betonilattiainen tila, genkan, lakaistiin puhtaaksi, samoin kuin ulko-oven edessä oleva kivetys. Kengät järjesteltiin nätteihin suoriin riveihin. Käyttämättömät tohvelit aseteltiin sisäkkäin.

Keittiö vaati oman huomionsa. Pöydät pyyhittiin useamman kerran peräkkäin, vaikka niiden päällä ei oltu varsinaisesti tehty mitään sotkevaa. Jokaisen kuntoutujan itse pesemät astiat kuivattiin koneellisesti ja toisen kerran käsin, jotta astiakaappiin ei pääsisi kosteutta. Ihmettelin tuplakuivauksen motiivia, kunnes näin sateisen viikon jälkeen keittiön tuolin kukkivan hometta. En halunnut astiakaapille samaa kohtaloa.

Astioiden asettelu oli myös oma taiteenlajinsa - samanlaiset astiat asuivat omissa pinoissaan tietyissä kohdissa astiakaappia. Opin, että eri keittiötarvikkeille on omat nimensä ja osan edessä on kunnioitusta merkitsevä ”o”-etuliite. ”O-nabe”, arvoisa kattila.

Pari viikkoa keskuksessa asuttuani kiitin mielessäni japaniksi mikroa karii raisun, japanilaisen curryn, lämmittämisestä.

Esineiden arvostaminen oli salakavalasti lipunut myös omaan gaijin-elämääni. 

Jatka lukemista

Vapaaehtoistöissä Hiroshimassa / Osa 1: OrientaatioleiriVapaaehtoistöissä Hiroshimassa / Osa 2: ArkiPostikortteja Japanista: KalmariPostikortteja Japanista: Tatuointi